Huh, huh! Välillä tulee ihmeteltyä ihmisluontoa. Työssä tulee oltua tekemisissä satojen ihmisten kanssa joka viikko ja kaikenlaista tulee vastaan. Osa sattuu olemaan todella töykeitä ja ilkeitä, aivan kuin heillä olisi kaikki oikeus kaataa kaikki paska meidän työntekijöiden niskaan. Meitä saa haukkua, kiusata, ärsyttää tahallaan ja meille saa myös huutaa. Ja koska me olemme töissä palvellaksemme ihmisiä, meidän täytyy vain osata hymyillä ja olla korrekteja. En ymmärrä. En miekään mene jonkun toisen työpaikalle kaatamaan paskaa niskaan, koska se ei vaan oo hyvien tapojen mukaista. Tokihan voisin sen mielihyvin tehdä, ainakin niille ketkä tekee sitä miulle. Oon huomannut, että jotkut jopa saavat jonkinlaista pervessiä tyydytystä siitä, kun saa ärsyttää ja kiusata meitä, sen kuulee äänestä. En ymmärrä ihmisiä.

Maailmalla riehuva talouskriisi on saanut miut ajattelemaan tulevaisuutta. Just kun pääsin töihin ja ois mahdollista alkaa säästämään rahaa niin en enää oo ollenkaan varma, uskaltaako pankkeihin luotta. Mistä sitä tietää, jos Suomessakin pankit kaatuu vaikka valtiovalta yrittääkin vakuutella kansalle, ettei niin tule käymään. Miksei meillä kun kerran Saksassa, Islannissa ja Briteissäkin?

Mutta en toisaalta halua stressata töistä tai talouskriiseistä, koska tällä hetkellä elämässä menee muuten niin hyvin. Sain vihdoin ostettua uuden läppärin ja oon siihen todella tyytyväinen. Se on kompakti, monipuolinen ja kaunis puna-musta ilmestys. Parisuhdekin kukoistaa ja kissat sen kun pulskistuu. Elämä alkaa löytää tiensä taas oikealle polulle.