Talousnäkymät senkun synkkenevät. Työtkin otti ja lopahti, kun alkoi ilmeisesti työpaikalta loppua työt. Sieltä on lähtenyt lyhyen ajan sisään aika paljon porukkaa pois. Eikä uusia töitä oo näköpiirissä vaikka melkein joka päivä lähettelen hakemuksia.

Ei minuu oikeestaan ees paljoo huolestuta tää taloustilanne. Tai meidän oma taloustilanne vaikka kulta siirtyykin vuoden alusta kokoaikatöistä osa-aikatöihin ja alottaa datanomikoulutuksen. Rahaa on vähemmän, mut siihen on tottunu jo. Toivottavasti vaan hinnat ei nouse kauheesti. Kaikista eniten minuu surettaa se, että jos tää huono taloustilanne jatkuu useamman vuoden niin kaikki unelmat ja toiveet särkyy. Tai ainakin siirtyy. Ei pääse naimisiin, ei voi hankkia lapsia, ei omaa kotia, ei mitään. Inhottavaa kun ei tavallaan itse voi vapaasti elää elämäänsä vaan raha pyörittää sitä ihan miten sattuu.