Niin se vaan olisi jälleen yksi vuosi pulkassa. Nopeasti se aika menee nykyisin, ei sitä ehdi edes huomata. On siis taas aika katsoa hetken aikaa taaksepäin ja sitten suunnata katse takaisin tulevaan.

Alkuvuodesta tuli paiskittua rutkasti hommia filkkareilla ja kulta hääräsi radiotyön parissa. Arki oli juurikin niin arkista kuin vain arki voi olla. Aivan vuoden alusta saakka tunnelma oli synkkä ja raskas. Perheeseen tulleet huonot uutiset itkettivät monena iltana. Tuntui siltä kuin kaikki onnettomuudet olisi langetettu meidän sukumme päälle. Univaikeudetkin pahenivat, kuten oikeastaan osasin tuossa tilanteessa odottaakin. Huhtikuun alusta olin taas työttömänä ja etsiskelin töitä. Kesällä alettiin taas mennä suhteessa alamäkeen kullan masennuksen siivittämänä. Kaikki alkoi varsinkin kesän lopussa jo kypsyttää pahemman kerran ja tuntui, etten enää olisi jaksanut toisen masennusta hetkeäkään enempää. Mutta jaksoinpa kuitenkin ja siitäkin taas noustiin, pikkuhiljaa. Syksyn tullen päästiin sitten kummatkin töihin, vaikka miun duunihommat lopahtikin kesken koeajan töitten puutteeseen. Onneks kullalla vielä työt jatkuu (ainakin näillä näkymin) ja vuoden alusta työ muuttuukin kokoaikasesta osa-aikaseksi kun kulta alottaa opiskelun aikuisopistossa. Mikä onnenpotku sekin! Niin ja alottihan kulta autokoulunkin nyt syksyllä. Nyt sen pitäs ottaa itteään vaan niskasta kiinni niin sais suoritettua sen loppuun. 12.11. klo 8.48 syntyi Arin ja Minnan toinen lapsi, Vanna Johanna, 3,575 kiloa ja 51 cm pitkä. Uusi prinsessa sukuumme, vihdoinkin. Edellisen (eli allekirjoittaneen) syntymästä olikin kulunut jo aivan liian pitkä aika. Joulukin oli ja meni, rauhallisesti, omissa oloissa. Pakettien määrä oli edellisestä vuodesta kasvanut viidestä kahdeksaan ja joulukinkkukin tuhottiin melkein kokonaan. Ensi vuonna voisi sitten lähteä jo sukuloimaankin. Mutta oli aivan ihanteellista viettää kaksi stressitöntä joulua peräkkäin oman kullan kanssa. Tämä vuosi sai upean päätöksensä oikeastaan jo eilen kun kävimme katsomassa HIMin keikan. Oli aivan mieletön kokemus vaikka sainkin taas kerran kärsiä lyhyydestäni. Nyt on sitten jalat ja alaselkä sekä niska-hartiaseutu aivan kipeänä ja jumissa kun piti koko keikan ajan seistä varpaillaan ja kurkotella niskaa, jotta olisi jotain nähnyt pitkien ihmisten takaa. Ja ennen HIMiä esiintyi 45 degree woman. Aivan todella hyvää musaa hekin tekevät. Suosittelen tutustumaan kyseiseen yhtyeeseen, jos se ei ole ennestään tuttu. Tämä ilta menee varmaan ihan vain kodin lämmössä pelaillen ja höpötellen sekä kissoja rauhoitellen kun ihmiset ulkona paukuttaa. Siivotakin pitää vielä ennen kuin vuosi vaihtuu uuteen. Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi oli erittäin raskas kaikilta osin ja toivon, että tuleva vuosi kohtelisi minua ja läheisiäni hieman lempeämmin.

Oikein valoisaa Uutta Vuotta 2009 kaikille! Olkaahan varovaisia niitten paukkujen kanssa, ettei vaan lähde silmä, tai taju!