Oon viime aikoina ajatellut paljon uskonasioita ja kirkosta eroamista. Samalla oon huomannut, kuinka tiukkaan vanhat "opit" ovat juurtuneet päähän. Koen, etten saa kirkosta itselleni sitä, mitä siitä pitäisi saada. Toisin on uskon laita. Uskoa voi ilman kirkkoakin. Kirkko on liian syrjivä, liian tuomitseva ja vanhanaikainen. Silti, kun ajattelen kirkosta eroamista ensimmäinen asia, joka mieleeni nousee on se, etten saa tuleville lapsilleni kirkollista kastetta. Miksi se on asia, joka tulee heti mielleyhtymänä ensimmäisenä mieleen? Ei kirkollisella kasteella ole oikeasti enää nykyään painavaa merkitystä. Sitä paitsi sen voi ottaa myöhemminkin elämänsä aikana eikä heti vauvana. Luultavasti sysään nämä vanhat "opit" syrjään tämän vuoden loppuun mennessä ja eroan kirkosta ennen vuoden vaihtumista.

Ja tähän loppuun vielä erittäin hyvä huomio, jonka ovat vihdoinkin tehneet myös ylemmän tahon päättäjät:
"Media- ja kauneudenhoitoalalla ei saisi olla näin paljon aloituspaikkoja. Kaikille ei näillä aloilla riitä töitä." (Aamulehti 15.5.2008)
Eiköhän siis asialle tulisi tehdä jotain?