Käytiin käppäilemässä toissailtana Pispalassa. Ai, että siellä oli niin kaunista ja rauhallista. En voinut uskoa, että sellaista paikkaa onkaan. Se oli kuin suoraan jostain sadusta. Kapeita teitä, puutaloja, isoja ja aidattuja pihoja, puisia ja kivisiä portaita, kissoja, pikku kuppiloita... Sinne haluan oman kodin joskus.

Se olisi keltainen puutalo valkoisin ikkunapuittein. Kaksi kerrosta, autotalli, aidattu piha ja puutarha, jossa olisi nuotiopaikka ja omenapuita. Meillä olisi kaksi ihanaa lasta ja meidän kissat tietysti. Koko perheen voimin käytäisiin kävelyillä, pienempi lapsi vaunuissa ja hieman isompi kävelisi isänsä kanssa käsikkäin ja kyselisi kaikenlaista söpöä, kuten "Isi, miksi linnut lentää?", "Isi, miksi taivas on sininen?". Ja kun lapset olisivat menneet illalla nukkumaan, me menisimme puutarhan nuotiopaikan luo, sytyttäisimme tulen ja nauttisimme sen ääressä teetä tai viiniä.

Ihmisellä pitää olla unelmia ja tavoitteita. Tämä on minun unelmani (ja rakkaan myös) ja me teemme siitä yhdessä tavoitteen, jonka toteutamme jonkun vuoden kuluttua.