perjantai, 11. tammikuu 2008
Hyssyttelyä
Joskus täytyy olla hipihiljaa niin, ettei kukaan vaan kuule. Nämä ovat
arkaluontoisia asioita, hys hys, sinä sanot. Eivät minun mielestäni. En
ymmärrä herkkänahkaisuuttasi. Me olemme erilaisia, niinpä niin. Miksi
pitäisi olla hiljempaa? Miksei saisi kerrankin irroitella ja olla
räikeä. En tahdo olla pikkuruinen hiiri, jota kukaan ei näe tai kuule,
en tänään. Joudun liian usein pitämään todellisen minäni ihmisiltä
piilossa, piilossa sinulta. Älä määräile, en suostu taipumaan valtasi
alle. Pian minulla ei ole enää mitään siteitä sinuun. Et saa vaikuttaa
minuun liikaa. Anna minulle tilaa, anna tilaa hulluudelleni. Osaan itse
kantaa vastuun sanoistani ja teoistani, älä sinä siitä huolehdi, en ole
sinun holhottavasi. Ja kyllä olen joskus kauan, kauan sitten toivonut
olevani erilainen, toisenlainen kuin olen, mutta en enää. Olen
tyytyväinen itseeni juuri sellaisena kuin olen. Sitä asiaa edes sinä et
voi muuttaa. Mutta ethän sinä voi minua ymmärtää, et kai yleensäkään ymmärrä minua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.