Joskus täytyy olla hipihiljaa niin, ettei kukaan vaan kuule. Nämä ovat arkaluontoisia asioita, hys hys, sinä sanot. Eivät minun mielestäni. En ymmärrä herkkänahkaisuuttasi. Me olemme erilaisia, niinpä niin. Miksi pitäisi olla hiljempaa? Miksei saisi kerrankin irroitella ja olla räikeä. En tahdo olla pikkuruinen hiiri, jota kukaan ei näe tai kuule, en tänään. Joudun liian usein pitämään todellisen minäni ihmisiltä piilossa, piilossa sinulta. Älä määräile, en suostu taipumaan valtasi alle. Pian minulla ei ole enää mitään siteitä sinuun. Et saa vaikuttaa minuun liikaa. Anna minulle tilaa, anna tilaa hulluudelleni. Osaan itse kantaa vastuun sanoistani ja teoistani, älä sinä siitä huolehdi, en ole sinun holhottavasi. Ja kyllä olen joskus kauan, kauan sitten toivonut olevani erilainen, toisenlainen kuin olen, mutta en enää. Olen tyytyväinen itseeni juuri sellaisena kuin olen. Sitä asiaa edes sinä et voi muuttaa. Mutta ethän sinä voi minua ymmärtää, et kai yleensäkään ymmärrä minua.