Tänään värjäsin elämäni ensimmäistä kertaa kotona hiuksia. Vieläpä jonkun muun kuin itseni. Avomies sai uuden, mustan värin hiuksiinsa ja hyvinhän tuo värjääminen onnistui, tosin tyvet olisivat voineet värjäytyä vähän paremmin.
Äidin kanssa ovat välit katkolla pitkästä aikaa ja pahasti tällä kertaa. Ja kaikki vain sen takia, etten vastannut kun se soitti miulle. En vaan jaksanut puhua kun just oltiin menossa istahtamaan pubiin parin kaverin kanssa. Ei koko aikaa tarvitse olla tavoitettavissa vaikka kännykkä-aikakautta elämmekin. Nyt on sit kännykkä ollukin kiinni pari päivää. Isäkään ei ymmärrä äidin käytöstä ja on täysin samalla kannalla kuin mie.
Noh, onneks syksyllä muutetaan taas vähän kauemmaksi porukoista, Tampere olis sellainen haavekuva tällä hetkellä meillä molemmilla. Pääasia, että meillä on kullan kanssa toisemme ja että me ollaan onnellisia.
Nyt on ollu vielä vähän enemmän onnea kun meitä on kolme, Vili tuli meille hoitoon joksikin aikaa. Eikä ihan kohta lähde pois, mie en anna sen lähtee meiltä pois. Varsinkin kun se tarkottas sitä, että Vili menis porukoitten luo. Never!