Jo kahden viikon ajan oon viettäny yöni levottomasti sängyssäni pyöriskellen.Uni on katkonaista.Ne harvat unetkin levottomia.Päivisin olo on väsynyt ja veltto.Koko ajan väsyttää ja elämä on hektistä.Jatkuvasti pitää olla menossa: kämpiltä aamulla kouluun ja sieltä kaupungille tai jonkun kaverin luokse ja takaisin kämpille vasta illalla myöhään.Ei jaksais sellasta,mut ku ei haluais olla kämpilläkään yksin vaikka tartteis välillä omaa aikaa ja rauhallista koti-iltaa.Jos jonkun illan sattuu kämpillä viettämään niin sillon seurana on yleensä Pörö tai sit istun vaan netissä koko illan.En haluu kohdata sitä yksinään oloa.Tai jotai.Joku selityshän sille täytyy olla.En haluu olla yksin.

Ahdistus on alkanu jo vähän helpottaa,mut vieläkin miulla on joku "tulppa" päässä,joka estää teitynlaiset tuntemukset ja patoaa juttuja sisälle ja silloin itkettää.Mut oon alkanu jo näkemään auringon säteet pilvien takaa ja timanttien lailla kauniisti kimmeltävät lumihiutaleet hangella ja ilmassa.Ehkäpä tää alkaa helpottaa jo senkin takia,että valo lisääntyy ja tietää,että kohta on kesä ja syksy ja sit helpottaa koko paska elämä.

Lopputyötäkin pitäs saada tehtyy vaan kun ei.Oon laiska ja saamaton ja kun ei vaan saa otettuu itteesä niskasta kiinni ja repästyy hommiin.Pakko alkaa viimestään ens vloppuna tekemään sitä.Tänä vloppuna bailataan.Torstaina lähetään kaveriporukan kanssa baariin miun synttäreitten kunniaks.Ainaki toivottavasti lähetään.Jos vaan lähtis tää flunssanpoikanen pois minusta.