" >>Oma>> on malli, käsite, luonnos. Se on jokin, jota voi osoittaa pyydettäessä. Siksi ihminen haluaa monta erilaista elämää, sillä kaikkein viimeksi hän haluaa olla oma itsensä. Itseään haluaa jatkuvasti muuttaa, toisin sanoen tehdä toiseksi. Muuttua joksikin toiseksi, jotta ei tarvitsisi itse olla olemassa."

Siinäpä se, koko olemisen ydin kiteytettynä. Näin kirjoittaa P.F.Thomése kirjassaan Varjolapsi. Juuri tuossahan on vastaus edellisen kirjoitukseni ongelmaan. Kun en haluaisi olla yksinään kotona vaikka tarvitsisi aikaa itselle. "Jotta ei tarvitsisi itse olla olemassa." Kuinka hienolta se kuulostaakaan. Niin vapauttavalta. Mutta samalla ahdistaa elää sitä toista elämää niin kuin minä nyt: muka niin pirteä ja iloinen ja "kaikki on kunnossa ja hyvin" kun kysytään, mutta samalla pinnan alla muhii jokin ahdistava. "Jotta ei tarvitsisi itse olla olemassa."