Jaahans ja taas masentaa. Eihän tänne näköjään muuta kirjoitettavaa taaskaan ole. Kaks viikkoo oon nyt taas masistellu ja on vituttanu suunnattomasti. Ja nyt todellakin oikeesti masentaa,ahdistuksesta ei voi puhuakaan. Se oli pientä tähän verrattuna. Selvisin flunssasta ja tänään kun menin kouluun niin nenä oli taas tukossa ja vuoti ja aivastelin kauheesti koko päivän. Koulussa on hometta ja mie oon sille allerginen. Tämähän tästä vielä puuttuikin. Niinku ei ois jo tarpeeks kestämistä muutenkin.

Perjantaina sain kuvattuu lopputyötä varten vaan eipä taaskaan tullut sellasia otoksia,joihin oisin tyytyväinen ja sellasia ku oisin halunnu. Toistaseks oon saanu vasta yhen mieluisan kuvan otettua neljän kuvaussessarin joukosta. Siis yhden ainoan!! Ja kuvia oon räpsiny pitkälti toistasataa. Jes,jes! Huomenna ois vapaapäivä koulusta,vaan pakko on raahata itsensä sinne hommiin kun pitäs saada portfolio valmiiksi. Pörökin leikkas rastansa pois ja siitä iloitsen ma kovasti. Tosin ei se ihastus ja kiintymys oo ulkoisista ominaisuuksista pelkästään kiinni vaan parempi näin. :)

Inhottaa itteesä ku koko ajan vituttaa ja vittuilen kaikille. Millon tää rääkki loppuu? Millon pieni ihminen saa elää elämäänsä tyytyväisenä ja onnellisena ilman huolia,murheita,paineita ja stressiä? Vai saako koskaan?