Miksi ihmisen mieli ei voi välillä olla kova kuin peruskallio?Sellainen,ettei pienet asiat hetkauttaisi vaan tarvittaisiin vähän isompi räjäytys,että ilmestyisi muutama halkeama ja muutama kivenkappale lentäisi.Mieltäni murentaa pienistä pienimmätkin asiat.Ja se ärsyttää suunnattomasti.Eilenkin oli taas hyvä päivä,kun en ajatellut omaa oloani.Siivosin vain hirveän innostuksen vallassa ja odottelin innolla iltaa,kun Pörö lupasi tulla käymään.Mutta niin vain kävi,että Pörö sattui mainitsemaan ohimennen pikkuasiasta,joka ei edes liittynyt minuun mitenkään.Ja sitten oli molempien ilta pilalla,kun minuu taas ois itkettäny ja aloin masistelemaan ja ahistelemaan itekseni.Ei pitäs olla liian herkkä asioille.Eilenkin suurimpina tunteina olivat ahdistus ja ärsytys.Ärsytti se kun sain äitiltä kuulla,ettei mummo ollut minua sanallakaan,ei edes ohimennen,maininnut minua testamentissaan.Vaikka olin ainut lapsenlapsi!!Sitä ei voi käsittää.Ja mie kun muka olin niin ihana ja mukava ja paras lapsenlapsi ikinä.Ukki kyllä testamenttasi vanhan riihen.Enkä mie sillä,että oisin halunnu mummon jättävän suuria summia rahaa miulle tai muuta vastaavaa.Se ois voinu testamentata ihan vaan vaikka kuluneen napin tai virttyneet sukkahousut,mutta ajatus ois ollu tärkein.Nyt tuntuu,ettei kumpikaan mummo ikinä oo pitäny minuu minkään arvosena vaan ihan tyhjänpäiväsenä.Koko suku sais miun puolesta suksia suolle.En mie tarvii ketään mihinkään.Kunhan vaan porukat pysyy miun vierellä ja tukena niin se on tärkein.Sekin ärsyttää,ettei äiti kuuntele miun tashtoa,kun sanon,etten haluu keväällä järjestää mitään valmistujaispippaloita.Ja se on kutsunu veljensäkkin niihin!Ne mie viimesimpänä haluaisin niihin.Miksei minuu kuunnella?Millään,mitä mie sanon ei oo mitään merkitystä.

Viime viikko oli tosi vaikee.Itkettäny ois monena päivänä.Perjantainakin kun käveltiin Pörön kans kaupungilla niin kyyneleet pyrki ulos ja ois tehny mieli vaan luhistuu keskelle katua ja itkee,mut en mie oo sellanen julkisilla paikoilla itkijä.Vielä Amarillossakin meinasin puhjeta kyyneliin kun tuntu vaan niin pahalta.Se pahentaa oloa,että tää miun olo vaikuttaa Pöröön ja meijän suhteeseen.Nyt on vaan niin paha olla.Jotkut mielialalääkkeet vois olla aika helpottava juttu,vaikka en koskaan haluis sellasia käyttää.Nyt vaan tunteet menee kauheeta vuoristorataa.Hyvästä olosta saattaa sekunnin murto-osassa romahtaa syvään ahdistukseen ja masennukseen.Anteeks,Pörö.Mie yritän jotenkin saada itteni kuntoon.

Tänään saadaan eteenpäin sitä miun ja Lauran yhteistä projektii.Poikien kans palaveerataan ja mietitään,et mites tästä eteenpäin.Tuntuu vaan,että sekin homma kusee ja pahasti.Mut sen näkee sit.

Kait se on vaan pakko yrittää jaksaa.Tällä hetkellä vaan joen tumma,soliseva vesi näyttää niin kovin rauhoittavalta ja vapauttavalta...