Nyt on ollu taas sellasta juoksemista tää elämä,et huhhuh!Keskiviikkona meni yheksään asti teatterilla,mut onneks Pasi-ope oli autolla niin pääsin sen kyydillä kotio.Ei tarvinnu kävellä.Se näytelmä on sen verran surullinen ja paikoin jopa puuduttava (vaikka näyttelevätkin sen tosi hyvin),että rupee väkisellä nukuttamaan.Ja varsinkin kun samaa katsoo kaksi iltaa peräkkäin.

Eilen ei onneksi tarvinnut enää illalla olla kauheen skarppina.Käytiin Iivon kanssa kaffella,kun herra lopulta suvaitsi tulla paikalle. *murr* Mutta ihan ymmärrettävää eikä odottelu nyt niin kamalaa ollut vaikka tuuli oli kyllä pirullisen navakka.Sen jälkeen käväsin teatterilla vielä mittaamassa seinän,jolle valokuvanäyttelyn banderolli tulee.Jonkin aikaa jouduin odottelemaan kun näytös oli juuri alkamassa.Tapasin muuten teatterin vessassa Käenpesässä sitä Elinaa näyttelevän näyttelijän eli Anneli Saulin.Hänen ystävällään oli ongelmia kännykän sulkemisessa ja kysyivät sitten miulta neuvoa.Enhän mie osannu auttaa kun ikinä ollu sellasta kännykkää nähnykkää.

Mut nyt pitää taas siirtyä hommiin.Ennen yhdeksää koko päiväksi videoimaan autopuolen poikia ja lokasuojia.Jes!Unelmieni täyttymys!Ja paskat...