Vielä vähän aikaa sitten tuntui, että koko elämä murenee ympäriltä. Nyt tuntuu siltä, että pikkuhiljaa oltaisiin menossa parempaan suuntaan. Kullan kanssa ollaan saatu selviteltyä välejämme ja tultu siihen tulokseen, että halutaan jatkaa matkaa yhdessä käsikkäin. Maanantaina alotan vihdoinkin työt. Eihän se ole mitään unelmahommaa, mutta työtä kumminkin. Ja onpahan ainakin kokopäiväistä ja kiinteätuntipalkkaista hommaa ja se on pääasia, että saatais leipää pöytään. Kultakin yrittää kovasti etsiä pitempiaikaisempia töitä. Kyllä kai tää tästä. Kun vaan tahtoa ja yritystä riittää. Kun vaan molemmilla nyt henkinen kunto kestäis.