Nyt tästä tulee todellakin vuodatus. Elämä ei tällä hetkellä mene ollenkaan niin kuin sen pitäisi mennä tai miten sen haluaisi menevän. Työhommat ei ota tuulta alleen ollenkaan vaan joka paikassa nousee seinä vastaan. Kulta on koko ajan vaan entistä masentuneempi ja jättää minuu yhä enemmän oman elämänsä ulkopuolelle. Tuntuu, ettei sitä edes kiinnosta tää suhde enää ollenkaan vaikka se väittääkin muuta. Kuitenkin sen kaikesta välinpitämättömyydestä ja innottomuudesta näkee, ettei sitä enää nappaa. Se puhuu vaan kaikesta omasta nykyään, ei meistä ollenkaan. Tosi kivaa. Joskus ihmettelen itekin, että mikshän vitussa sitä enää on tällasessa paskassa suhteessa, joka koko ajan vaan menee alamäkeen ja kohti mäntyä vaikka kuinka yrittää sen eteen tehdä töitä. Mie en vaan enää jaksa kovin kauaa vetää perässäni masentunutta ja elämäänsä kyllästynyttä tyyppiä perässäni. En haluu pilata elämääni sillä tavalla enkä vetää itteeni takasin masennukseen, josta pääsin ite irti muutama vuosi sitten. Se ei vaan oo sen arvosta...